Aloitus-sivulle
 
Historiallinen kehitys
Kustannustoiminnan rakenne
Jakelujärjestelmät ja tiedonhankinta-kanavat
Tiedon markkinat
 

Suomalaisen kustannustoiminnan rakenne

Tätä teemaa on oikeastaan vaikea erottaa Tietokirjallisuus-kurssin aiheesta, jossa mietimme pienten ja suurten kustantajien suhdetta kustannuskentässä ja sitä miten se vaikuttaa markkinointiin. Tiedonlähteitä aihepiirin ympäriltä kertyi melkoisesti, koska aihe kiinnosti niin minua kuin kumppaniani, jolla oli materiaalia ja tietoa aiheesta jo valmiiksi. Myös kahden opiskelijakollegan tekeillä olleet opinnäytteet aiheesta ja opinnäyteseminaarien seuraaminen lisäsivät kiinnostusta.

Koska lähes samaa aihetta käsiteltiin kahdella eri opintojaksolla samanaikaisesti, ainakin itse koin, että kerrankin saa syventyä johonkin kunnolla. Kiinnostukseni kohdistui erityisesti pieniin kustantamoihin, koska oman jutun tekeminen, itsenäinen, kaikki-langat-käsissä -työskentely viehättää minua ja olen aina sitä arvostanut. Yrittäjävanhempieni esimerkki on varmasti vaikuttanut suhtautumiseeni.

Myös suhteeni Turkuun asuinpaikkana ja kaupunkina on luullakseni parantunut, olen löytänyt jotakin omaa, josta olla ylpeä. Toki kaikki kehuvat Turkua kauniiksi kaupungiksi, hehkuttavat TPS:ää ja surevat Turun Sinappia, mutta muutamassa vuodessa on vaikea oppia näkemään maailmaa turkulaisen silmin. Nyt voin sanoa arvostavani Turkua, koska pienkustannustoiminta on täällä niin vilkasta ja mielenkiintoista.


Yleistä kustantajista

Suomen ISBN-keskuksen kustantajarekisterissä oli kesäkuussa 2003 liki 4 000 suomalaista kustantajaa, mutta vain pienelle osalle niistä kirjankustantaminen on päätoimiala. Suomen Kustannusyhdistykseen kuuluu 90 kustantajaa, joiden osuus kotimaisten kirjojen julkaisemisesta on noin 90 prosenttia markkamääräisestä kokonaismyynnistä ja runsas puolet kaikista nimekkeistä. Vuonna 2002 Suomen kustannusyhdistyksen jäsenet julkaisivat 7 393 nimekettä ja yhdistykseen kuulumattomat kustantajat n. 6000 nimekettä. Tiedot ovat peräisin Kirja-ala Suomessa -dokumentista, joka löytyy Kirjakauppaliiton sivuilta osoitteesta http://www.kirjakauppaliitto.fi/?ID=7. Dokumentissa on paljon erilaista ja ajantasaista tietoa kirja-alasta Suomessa.


Suuret kustantajat

Suomen suurimmat kustantajat ovat

  1. Sanoma WSOY
  2. OTAVA
  3. Tammi
  4. Gummerus
  5. Edita
  6. Talentum
ja näistä neljä ensimmäistä ovat ns. yleiskustantajia.

Kymmenen suurinta kustantamoa julkaisevat kaksi kolmasosaa Suomen kirjoista. Pienkustannustoiminta on saanut suuretkin kustantamot kuitenkin kiinnostuneiksi, mikä näkyy esim. WSOY:n ja Tammen ”pienkustantamoiden” perustamisena. WSOY on perustanut Johnny Kniga Kustannuksen ja Tammi kustantamo Helmen. (Räty 2003.)


Keskisuuret kustantajat

Keskisuurista kustantajista eniten esillä on ollut Like Kustannus, joka on kasvanut omalaatuisesta underground-talosta keskisuureksi kustantamoksi. Like julkaisee vuosittain toistasataa nimekettä. (Räty 2003.) Muita keskisuuria kustantamoita ovat mm. Kirjapaja Oy ja Karisto Oy.


Pienkustantajat

Pienkustantajat ja heidän kirjansa ovat olleet paljon esillä mediassa viime aikoina. Hyvin monet lehdet tekevät haastattelevat pienkustantajia ja erityisesti heidän palkitut kirjailijansa saavat julkisuutta. Tässä yksi listaus ja lyhyt kuvaus muutamista pienkustantajista.

Pienkustantamoiden syntytarinat muistuttavat usein toisiaan. Usein pienkustantamo syntyy jonkun alan harrastajien keskuudessa, kun huomataan, ettei kukaan julkaise lempikirjoja suomeksi. Näin syntynyt pienkustantamo tuntee omat markkinansa ja on innostunut omasta rajatusta aiheestaan. (Räty 2003.)

Pienkustantamoita voidaan pitää myös kirjallisten trendien luojina ja suurten kustantajien tuotannon ohjailijoina. Pienkustantajat haluavat tehdä kulttuuritekoja, eivätkä toimintatavat muutu taloudellisista syistä. Näin pienkustantajat säilyttävät riippumattomuutensa, joka edellyttää myös laajaa osaamista ja teknisen kehityksen mukana pysymistä, vaikka toimitaankin humanistisella alalla. (R. Tarkiainen 19.11.2003, henkilökohtainen tiedonanto.)


Taulukko pienten ja suurten kustantajien suhteesta

Tällaisen taulukon ryhmämme muotoili Tietokirjallisuuden kurssilla suurten ja pienten kustantajien suhteesta:

Taulukko pienten ja suurten kustantajien suhteesta


Onko kustantamon koolla merkitystä?

Paavo Haavikko:
”Kirja on aina samankokoinen, oli sen kustantaja minkä kokoinen tahansa. Kirja on itsensä kokoinen eikä sen koko muutu, vaikka julkaisuoikeudet siirtyisivät pienemmältä isommalle kustantajalle. Vain markkinoinnin osuus saattaa kasvaa.” (Petäjä 2002.)


LÄHTEITÄ

Alftan, Maija. 2003. Intohimoa ja idealismia turkulaisittain. Helsingin sanomat 23.11.2003.

Antikainen, Hannele & Siivonen, Timo. 2001. GT-raportti. Viestintäalan nykytila ja kehitystrendit. Saatavilla www-muodossa http://www.vtt.fi/tte/GT/rap0101.pdf

Kirja-ala Suomessa. 2003. Saatavilla www-muodossa http://www.kirjakauppaliitto.fi/?ID=7

Kirjakauppaliiton kotisivut: http://www.kirjakauppaliitto.fi

Kotimainen kirjallisuussivusto: http://www.booknet.fi/

Petäjä, Jukka. 2002. Isot kustantamot tähyävät pienempiä. Helsingin sanomat 16.4.2002.

Räty, Panu. 2003. Pienet haastajat. Suomen kuvalehti 2003: 42, s. 39-45. Kuvaus: Artikkelissa esitellään muutamia suomalaisia pienkustantamoita ja kerrotaan miten heidän toimintansa käynnistyi.

Saxell, Jani. 2000. Kustantamokenttä meni uusiksi. Kulttuurivihkot 2000: 3-4. Saatavilla www-muodossa http://www.kultti.net/jutut/2000/28_kustantamokentta.html

Stenbäck, Irma. 2003. Uusi kustantaja Teos starttaa runoilla ja lintukirjoilla. Helsingin sanomat 16.10.2003.

Suomen kustannusyhdistys ry:n kotisivut: http://www.skyry.net/sky/index.htm

Åsvik, Annika. 2003. Kniga paljastaa karvansa! Kirjakauppalehti 2003: 2, s. 7-8.